Lenkkivihko.fi

Mammuttimarssia olin odottanut kuin kuuta nousevaa, kuin hullu puuroa. Valmistautuminen kesän aikana oli sujuvut systemaattisemmin kuin koskaan aikaisemmin vaikka mursinkin kylkiluuni kertaalleen. Päivärytmi on ollut arkena pelottavan konemainen, aamulla lyhyt 3-6km juoksulenkki, sitten fillarilla duuniin 17,2km ja iltapäivällä fillarilla duunista 17,2km. Ja iltaisin sitten perheellisen arjen suomien mahdollisuuksien mukaan lenkille joko juosten, rullaluistimilla, fillarilla tms. Joten odotukset olivat kohtuullisen korkealla kisan läpi viemiseen hölkäten.

Perjantaina päivä meni töissä jonkinlaisessa odottavassa horroksessa ja todennäköisesti maanantaina ihmettelen kovasti mitä ihmettä olen perjantaina tehnyt. Olin sopinut alustavasti Heikin kanssa kyydeistä kisapaikalle ja 1715 Nissan saapui sovittuun noutopaikkaan ja kurvailimme Hyvinkään kautta, hakien Antin, Padasjoen ABC:n kisakeskukseen. Kun lopulta pääsimme lausumaan maagiset taikasanat Jambo Mr.Mammutille, oli kello jo 19.30 ja n.40 hengen ryhmä alkoi olla virittäytynyt tiukkoihin trikoihinsa sekä saaneet sullottua olemattomat kantamukset nyssäköihin mitkä tunnetaan myös reppuina, oli vuorossa gourmet-ateriointia ABC:n varsin mielenkiintoisten tuotosten parissa.

Arvoin aikani vielä varustuksen kanssa ja päädyin minimalistiseen vaatetukseen ja minimalistiseen kantamukseen. Panthor, niin kuin trikoissa esiintyvää alter-egoani tapaan tituuleerata, oli valmis yö koitokseen 6 litran juoksureppunsa kanssa. Siirryimme ulos yhteisvalokuvaan, Studio Rehnberg oli luonut kerrassaan loistavat puitteet bensapumpujen luokse, kuvien autenttisuus oli taattu. Session jälkeen siirryimme lähtöalueelle tihkusateesta nauttien. Tein vielä pienen lämmittelykierroksen takaisin huoltamon sisätiloihin, tulin siihen tulokseen että kartat olisi hyvä ottaa mukaan mitkä jätin kahvion pöydälle, tämä osoittautui myöhemmin hyväksi ratkaisuksi.

Startti, klo 2100. Viimein matkaan. Siinä oli paikallisille hieman ihmettelemistä kun ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, liikenne oli katkaistu, johtoauto ajoi kärjen edellä ja salamavalot räiskyivät. Ja niin +40 hengen joukkio oli liikkeellä ja jakaantui otsalamppujen jonoksi metsän pimeyteen. Aloittelin hieman alle 8min/km vauhtia, sykkeet elivät omaa utopistista elämäänsä ensimmäiset 15 minuuttia josta päätin olla välittämättä. Sen jälkeen sykkeet tasaantuivat 130 tienoille.

2 rastille matka tuntui mukavalta ja kevyeltä, kovasti olisi tehnyt mieli kiristää tahtia mutta uskoin oikeiden ultraajien neuvoja ja maltoin mieleni hyvin. Kevyttä hölkkää tasaisessa, alamäessä ja ylämäessä kävellen. Reittivalinta oli varsin ilmeinen ja pienellä metsäsuunnistus osuudella jätätin muita samaa matkaa hölkänneitä taakseni. Jostain käsittämättömästä syystä minulla oli soinut renkutus päässä missä lauletaan "Juankoski, here I come." Noin 50 "Juankoski here I come" hoilotuksen jälkeen saavuin 2 rastille. Mr.Mammoth tiedotti että olin 12 minuuttia kärkeä jäljessä. Editoin tähän näin jälkeenpäin, näemmä eroa oli 29 minuuttia kärkeen nyt kun tulokset tulivat väliaikoineen

Kolmoselle reitti oli myöskin varsin selkeä, lyhyt umpimetsäsuunnistus osui juurikin nappiin ja siitä jatkoin matkaa Niiloksen & Skyn kanssa kohti 3 rastia. Mietin itsekseni että tulisiko lisätä vauhtia koska alkoi tulemaan välillä viileä mutta mietin taas muiden sanomisia. Jälkeenpäin mietin että olisi pitänyt kuunnella omaa kroppaa ja antaa mennä vaan. Seura oli kuitenkin varsin viihdyttävää kun kuunteli tarinaa matkailuautoilusta rogainingin EM-kisoihin. Siihen muutama kommellus mahtui. Kiitoksia tästä.

Kolmoselle tultaessa matkaa oli takana trackkerin mukaan 27km. Nivunen tuntui hieman jäykältä ja kivuliaalta mutta en kiinnittänyt siihen liiemmälti huomiota. Olin rikkonut nivuseni helmikuussa kaukopartiohiihdossa, jäisellä tiellä niiaus oli ollut turhan syvä ja se revähti tuolloin ja kesti parantua todella pitkään. Kuitenkaan koko kesänä tuo ei ollut vaivannut lainkaan vaikka takana oli pitkiä juoksuja, brevet 200km, ja kaikenlaisia Pathorin esiintymiä milloin missäkin pusikossa. Tuossa vaiheessa suurin huolenaihe oli se että nukutti mutta se nyt on normaalia joten en siitä murehtinut. Niilos & Sky jatkoivat Mammuttimaratoonia rastille 3,5 ja minä jatkoin kohti 4 rastia. Reitivalinta osui nappiin ja vaati jonkinlaista suunnistamista umpimetsässä, n.1,5km matkan. Osa joukkueista oli lähteny kiertämään pohjoista reittiä, tietä pitkin. Ei ymmärrä, etelän puoleinen reitti oli nopea ja helppo suunnistaa. Pohjoinen reitti oli merkittävästi pidempi.

Kuitenkin kohti 4 rastia nivunen kipeytyi entisestään ja kipu alkoi vaikuttamaan askelrytmiin siten että homma muuttui nilkuttamiseksi niin hölkätessä ja kävellessä. Pohdin että mitä tekisin jatkon suhteen, olisinko välittämättä kivusta, söisinkö vaan särkylääkkeitä jota hätä-ea kamoissa oli jos jonkinlaista. Yleensä kannan sellaiset mömmöt mukana että jos jokin paikka hajoaa kunnolla, esim nilkka kääntyy ympäri niin saa itsensä sen verran turrutettua että pääsee tarvittaessa omin avuin pois. Olisiko tämä nyt sitten sen arvoista että kannattaa ottaa riski että nivunen on poissa pelistä pahimmassa tapauksessa koko talven? Kun tulin rastille 4, oli sports trackerin mukaan matkaa takana 43,44km. Päätin että koska matkaa on jäljellä hieman yli puolet, Panthor ottaa yhteyttä Mammuttiin, ei vastausta. Siinä vaiheessa arvoin vielä että pitäisikö sitä sittenkin. Laitoin viestin 1 R4 81 - nivunen paskana, soita. Hetken päästä Mammutti soitti ja olo ei ollut enään niin petetty kun Bochumissa Nokian toimesta, Nokia tavoitti toisen ja sovimme että jätetään homma sikseen, nouto tilattu. Game over.

Puin päälleni kaikki mitä minulla oli, joka ei ollut paljon ja odottelin n.40 minuuttia ratsuväkeä saapuvaksi. Istuin tien vieressä ristiistunnassa, kuin joku kädetön Buddha kun olin tunkenut ne takin sisälle ja mietin, mitäpä muutakaan sitä ihminen voi itsestään rikkoi kuin nivusen. Kyllä se perkeleesti otti päähän. Autoon siirtyminen osoittautui mielenkiintoiseksi episodiksi, kun lopulta sain siirryttyä 10 metrin matkan autolle, tapahtui autoon nouseminen siten että risan jalan nostin kahdella kädellä kyytiin. Bad Happi. Suuntasimme kohti ABC:ta ja maalia, MammuttiMaratonin ensimmäiset 2 joukkuetta olivat tulossa maaliin, onneksi olkoon Lost Bois kisan voitosta ja onnittelut Team Lenkkivihkolle kakkostilasta! Hienoa Heikki & Antti.

Keräsin kamani ja nousin autosta, tulin Team Lenkkivihkon kyydillä Lahteen. Autosta toiseen siirtyminen, n.20m, matka kesti noin minuutin. Kiitokset kyydistä Heikille.

Jotain hyvääkin sanottavaa toki on tästä reissusta, tämä vahvisti entisestään sitä ajatusta että jatkossa tulen tekemään tämänkaltaisia tapahtumia soolona, ja kiipeämään soolona. Niin paljon nautin yksin liikkumista tämän kaltaisissa ympäristöissä, siitä rauhallisuudesta mitä arjessa en koskaan löydä mitä tälläisissä kisoissa löydän. Sielu lepää ruumiin kärsiessä. - Juankoski, here I come.

Kiitokset Markulle & PePolle loistavan kisan järjestämisestä. Kiitokselle Heikille kyydeistä.

P.S. Maanantaina lääkäriin, jotkut ihmiset pelottelee alkavalla nivustyrällä, toiset arpikudoksella vanhasta vammasta. Itse toivon että nivunen olisi mennyt vain totaalisen jumiin omaa laiskuuttani kun en ole venytellyt tarpeeksi...

Alla linkki kuljettuun reittiin.

http://sportstracker.nokia.com/nts/workoutdetail/index.do?id=1731971#

Kisan tulokset tulevat tänne,

http://sites.google.com/site/mammuttimarssi/Home/tulokset/tulokset-2009