Lenkkivihko.fi

Ensimmäistä kertaa temmeltämässä Tampereen maastoissa.

Alkuperäinen tarina tuhoutui lenkkivihkon palvelimen levyrikossa, enkä jaksa enää kaikkea alkaa muistelemaan. Muutaman päivän levon jälkeen kuitenkin muutama muistiinpano:

• Kun tiedät, että loppuviikosta työkiireet häiritsevät, huolehdi tärkeimpien tavaroiden pakkaamisesta sitten vaikka jo alkuviikosta. Muista myös urheiluteippi! (nimimerkillä "nännit ruvella")
• Vaikka oletkin ottamassa homman rennosti, ahtaudu kuitenkin kohtuu keulille lähtökarsinassa. Joudut muuten kuitenkin ohittaan muutaman sata ihmistä.

Retki oli oikein mukava, ens vuonna (tai joskus) sitten enempi kisamielellä survomaan reitti. Ensin kuitenkin täytyy tehdä paljon mäkitreeniä, erityisesti rentoutta alamäkiin! Ne oli yllättäen selkeästi hitaimmat osiot.

Ja lisäys 15.10. Sattui nimittäin olemaan alkuperäinen raportti Googlen tallessa, niin liitämpä sen tähän jatkoksi:

Juoksukauden päätösretki Pirkan hölkkään

Tämän kauden viimeinen juoksukoitos koitti Tampereella.

Matkasin lauantaina Oulusta junalla... tai tällä kertaa ensin bussilla syntymäkuntaani Liminkaan. Kempeleessä oli sattunut tasoristeysonnettomuus, ja Limingan parikymmentä vuotta hiljaiseloa potenut ratapiha säpsähti uuteen eloon. Limingan asemalla onkin ollut viime aikoina vilkasta: ensin joku pena yritti kännissä polttaa vanhan arvokkaan rakennuksen, ja nyt sitten ratapiha oli täynnänsä pikajunaa sekä pendoliinoa.

Mutta illalla siis Tampereelle, ja hotelliin koisaamaan. Aamulla herätys oli kuuden korvilla. Pientä torkkumista ja virkistävän suihkun kautta varhaisaamiaiselle. Kovin runsasta aamiaista en kukonlaulun aikaan saanut, mutta jotain kuitenkin. Ja sitten kamat kasaan, uloskirjautuminen ja Keskustorille, josta bussikuljetus Valkeakoskelle.

Lähtöalueella olikin porukkaa jo mukavasti pörräämässä. Vessaan oli tietenkin tolkuton jono, mutta kärsivällisesti kuitenkin jonottelin sinne. Sitten Windstopperit pois päältä ja reppu järjestäjien kuljetukseen. Kisa-asuksi olin tällä kertaa valinnut pitkähihaisen paidan ja lyhyet trikoot.

Ja kohtahan se lähtölaukauskin pamahti. Olin kiltisti asettunut "Alle 4 tuntia" karsinaan, meininkinä kun oli ottaa tämä keikka kevyesti retkeillen. Alkukiihdytyksessä hokasin kuitenkin, että ensimmäisten kilsojen aikana kannattanee kuitenkin muutama sata henkeä ohittaa, ettei polkujen aikana ehdi elo käydä kovin pitkästyttäväksi.

Poluillekin kohtsillään pääsimme. Polvet esitti pian vastalauseen maastonmuodoista, erityisesti alamäistä. Ajattelin, että mitähän tästä tulee, kun muutaman kilsan jälkeen jo paikat pettää... mutta loppujen lopuksi alkusäikähdyksen jälkeen polvet tyytyivät kohtaloonsa ja kantoivat raatoni kunnialla maaliin.

Varsinkin alkumatkan otin todella leppoisasti. Vikalla kolmanneksella sitten kiristin tahtia enempi noihin maratonsykkeisiin, vauhdeista ei ole niinkään tarkkaa tietoa. Reitti oli mukava jolkotella. Kenkinä minulla oli Salomonin maastolenkkarit. Maantiepätkillä ne oli raskaat juosta, mutta poluilla sitten ei tarvinnut lipsumista pelätä.

Pari kertaa säikähdin, etten vaan nyrjäytäisi nilkkaani. Ja yhden kerran alkumatkasta liippasi kaatuminen läheltä, kun katselin liikaa jalkojen juuriin ja pitkospuiden alku pääsi yllättämään totaalisesti. Sittenpä opinkin katselemaan eteenpäin reittiä :D

Olin jostakin lukenut pelotteluja radan loppumäistä... niin vaan kävi lakeuden pojalle, että maali ehti tulla vastaan ennen kuin vilkkaan mielikuvitukseni laatimat kauhumäet tuli vastaan. Olin melkein pettynyt, mutta täytyy sitten ensi kerralla korvata liian pienet mäet reippaammalla juoksuvauhdilla.

Oli keikka kuitenkin sen verran raskas, että saunassa oli makea notkua sen jälkeen. Uimahallin altaatkin olisi kiinnostanut, mutta olin unohtanut työkiireiden puristuksissa rynnäkköreppua pakatessa uikkarit kyydistä. Kuten monta muutakin asiaa.... urheiluteippi mm. oli ikävöimieni asioiden listalla, mutta pärjäsipä tuota ilmankin.