Lenkkivihko.fi

Aah, lisää suunnistusta! Tämä on hienoa! Vaikka ei tullut lähellekään hyvää suoritusta, niin on nähtävissä sellaisia merkkejä että kohta kajahtaa! Ja lujaa! Hahhaaa! No maasto oli juuri sellaista kivaa juostavaa jossa pääsi painamaan oikein kunnolla. Jes!

Ykköselle otin riskin ja vedin tummanvihreän metsän läpi. Se kannatti ja paukahdin suoraan rastille. Tuolla tummassa metsässäkin oli sellaisia paikkoja joissa pääsi kovempaa kun veti vähän siksakkia sinne sun tänne.

Kakkoselle yritin tuohon ruskeaaan ruksiin tähdätä, eli muurahaispesään, mutta en tajunnutkaan että siinä olikin toinen ihan vieressä ja tuo meni pipariksi. Tavallaan menin kyllä vähän tuurilla. Minuutti tuli pummattua tuon takia kun en katsonut oikeaa murkkupesää.

Kolmonen peruskauraa. Tosi vaikea oli silti paikka. Näin lipun vasta puolentoista metrin päästä rastilta.

Nelosella sitten oli aika sumeaa menoa. Alku meni hyvin, mutta tuossa kun mun piirrokseni alkaa eroamaan oikeasta reitistä, niin siinä sekosin ja tipuin kartalta reilusti. Olin poissa kartalta noin seuraavat 700 metriä. Tavoite oli tietty mennä tuota rajalinjaa pitkin. Mutta se virhe minkä menin tekemään oli se että en lukenut noita korkeuskäyriä. En mä niitä noteerannut metsässä yhtään. Ihmettelin että mikäs mäki tällainen on ja lähdin virran viemänä menemään sitä mäen reunaa ja sitten meni suunta jnejnejen. Tyhmä teko. Olisi pitänyt painaa mäkeä ylös ihan suoraan. Kauheeta anteeksiantamatonta seilaamista. Luulin jo päässeeni kartalle puolessa välissä mutta se oli toiveajattelua. Siellä oli tuollaisia kivikkoja useampiakin eikä kaikkia ollut kartassa. No olkoon tuo nelosen analysointi tässä. Todella nöyrä väli.

Vitosella olin jo niin kuumana että painoin niin että puskat pölisi. Täysiä vaan päin. :) Toi nyt meni hyvin, mutta oli helppokin ja lippu näkyi kauas. Myös kutoselle ja seiskalle oli aika vahvaa menoa ja hyviä suorituksia.

Kasillekin menin ihan mieletöntä kyytiä. Pitkiä pätkiä pystyi vetämään sykkeet tapissa eli jotain 5 min/km. Oli se ihanaa, ei voi muuta sanoa. Mutta sitten tuli aika iso källi. Olin tosi hyvin vielä kartalla kivikon kohdalla, mutta en tiedä, vauhtia oli liikaa ja syke liian korkealla ja samaistin väärin tuon töppyrän. Olisi pitänyt tajuta että matkaa on vielä 100 metriä. Ja olisi pitänyt tajuta että ensin tulee se töppyrä jonka yli pitää mennä! Voi kele. Kyllä nöyräksi vetää taas. Kaksi minuuttia pummia! Harmittaa. Ei oikeastaan mitkään minuutit harmita mutta se miksi en osannut tuota mennä niinkuin pitää. Kun se ei ollut edes vaikea. Olin vaan niin hurmoksessa ja painoin täysiä hyvässä maastossa. Onneksi jotenkin olin niin kova jätkä että uskalsin lähteä ylöspäin... No sitten tajusinkin että heeeeeiii tääällähän se onkin. No ens kerralla toi menee sitten.

Koko loppumatka raivokkaasti risua kaataen isolla riskillä. Ihan jees fiilis maalissa vaikka harmitti pummailut.

Mutta kokonaisuudessaan jäi tosi hyvä maku. Nyt ollaan ihan läpimurron partaalla. Kohta kajahtaa! Vielä hiukan treeniä ja prosutehon nostattamista niin sitten lennetään. Valitettavasti suurimmat näytöt jäävät ensi kauteen koska olen nyt valitettavan ylipainoinen. Se on ikävä juttu, mutta ei muuta kuin jätetään se pipari vaan pois niin sitten voi nauttia kepeästä ja lennokkaasta askeleesta. Tossut viuhuen kiveltä kivelle hyppelehtien, honkien humistessa taustalla. Suunnistus on ihana laji. Ihanaa!

Rata oli keskipitkä 4,8 km.