Lenkkivihko.fi

Ei ole kukaan muu mitään vastannut, niin:

Sykkeeseen vaikuttaa ikä, kunto ja geenit. Kenen sykkeisiin vertaat omiasi?.

Tuntematta asiaa tarkemmin oletan, että kyseessä on lähinnä ikä ja kunto. Olen sen verran vanhempi, että jos me kumpikin juoksemme 80 %;n sykkeellä (maksimista), niin minun sykkeeni on noin 140 ja sinulla on noin 170. Toisaalta taas Cooperin testin perusteella kuntosi on jossain tämän päivän normaalin paikkeilla, joten sykettä on aivan turha verrata jonkun sellaisen kaverin sykkeeseen, joka on liikkunut säännöllisesti ehkäpä vuosikausia.

Jos tuntuu hyvältä, niin jatka juoksemista, älä ihmettele sen enempää, sykkeet laskee varmasti, kun tulee lisää ikää ja kokemusta.

Oma lenkkisykkeeni oli vielä kaksvitosena siinä 170 pinnassa ja kymppi meni 43 minuuttiin.

Jos ja kun siis pystyn juoksemaan 170 sykkeillä helposti pienen hengästymisen kanssa niin ei pidä välittää vaan antaa menä vaan?

Otan esimerkin.

Kun juostaan tai hiihdetään kaverini "hiihtäjä" :n kanssa minulla syke on aina 10 korkeampi kuin hänellä. Kunnossa ei meillä ole suurat eroa. Eikä veriarvoissakaan. Ja ollaan harrastettu liikumista yhtä kauan ja vieläpä saman ikäisiä.

Eroja jos meistä etsii tulisi mieleen 2 asiaa. Hiihtäjä nopeampi lyhyillä matkoilla ja minä kestävämpi pitkillä matkoilla.

Aiheesta löytyy lisää Suomi24 keskustelu sivuilta.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=109&conference=4500000000000517&posting=22000000021713234#22000000021713234

mulle ei koskaan ole tehty testejä, mutta mutta

ikää on 42 vee... tänä vuonna juoksin sellaisen Mud-Run kisan, jossa oli kaikenlaista tehtävärastia juoksun lomassa ja siellä kellotin maksimikseni 197... ja maratoni keväällä tuli juostua 35 km asti alle 170 sykkeellä ja ja loput meni 180-184 sykkeellä.

Että kyllä noi sykkeet on hirmu yksilölliset, eikä tuo 220-ikä oikein omalla kohdallani ainakaan totuutta kerro, suuntaa tietty antaa, mutta uskallan huudattaa diisseli-koneistoani vähän korkeemmillakin.

Juoksen samoilla sykkeillä PK-treenini, vaikka maksimi on vain 182 ja nimimerkkisi perusteella taidan olla 20v vanhempi... Minulle se ainakin tuntuu sopivalta - ei turhan rasittavaa, ei pistä puuskuttamaan. Perstuntumalta voisin siis veikata, että sinulla syke saisi olla korkeammallakin.

Miltä itsestäsi tuo syke tuntuu? Joudutko pidättelemään vauhtia? Millä sykkeillä vedät VK-treenisi?

Poks, joo sykerajojen mittausta minäkin mietin (toisen foorumi otsakkeen alla tosin) ja perus mittauksen saa 50-60€, mutta "urheilija"-mittaukset lähtee tuolta 100€ ylöspäin. Mielummin ostan uudet tossut tuohon hintaan ku mittautan sykkeeni ;-)

Mutta niin halvemmalla versiolla lasketaan maksimisyke noiden ikä-laskukaavojen mukaan sekä istutaan pyöränpäällä. Kun taas "urheilu"-mittaus tapahtuu vaikka juoksumatolla ja oikeasti mitataan maksimisykkeet yms. (näin jotenki ymmärsin).

Jeps, vähän vieroksun istuu pyöränpäällä ja hakea siten noita sykerajojani, kun en mikään kauhean kaksinen pyöräilijä ole... päälajinani kun on tuo lönkettely. Kuten Skari89 sanoit, jos tässä yllättäen satku ylimäärästä jostain pulpahtaa niin sitten vois harkita, mut veikkaisin että sekin ylimääräinen satku menis juoksu-kamppeisiin.

Joskus on sanottu, että tunnin liikunnan maksimisyke on anaerobinen kynnys ei-huippu-urheilijioilla. Huippumaratoonarithan vetävät koko maratoonin (alle n. 2h30 min) aika lähellä anaerobista kynnystä. Lisäksi heillä kynnyksien väli on varmaan pieni.

Lisäksi hiihtolenkillä syke tahtoo olla vähän kovempi, kuin juostessa saa irti. Varmaankin suuremmasta työtätekevästä lihasmassasta johtuen.

Summa summarum - maksimi keskisyke juosten tunnin matkalla on anaerobinen kynnys. Tod. näk hiihtämällä saat vähän korkeamman sykken, joka pätee hiihtoon, mutta ei juoksuun.

Admin:

"Joskus on sanottu, että tunnin liikunnan maksimisyke on aerobinen kynnys ei-huippu-urheilijioilla."

Eikös se kuitenkin ollut niin, että tunnin pystyy liikkumaan anaerobisella kynnyksellä?

Aerobisella kynnyksellä tai hieman aerobisen kynnyksen alapuolella pystyy sitten liikkumaan tuntikaupalla.

Onko olemassa yhtä testiä tai tapaa, jolla saisi määriteltyä kynnyssykkeet eri lajeihin, vai pitääkö kaikki lajit testata erikseen? Käsittääkseni nimittäin kynnyssykkeet ovat myös lajista riippuvaisia, eli hiihdossa tai soudussa mennään hieman eri arvoilla kuin juoksussa jne. Vai ovatko esim. juoksutestistä saadut arvot riittävän oikeat myös muiden lajien harjoitteluun? Varmasti suoritustekniikka yms. vaikuttaa myös siihen, pääseekö esim. soudussa yhtä kovaan maksimisykkeeseen kuin juoksussa. Toistaiseksi lenkkeilen hatusta vedetyillä kynnyksillä 140 ja 160, maksimina sykemittarin laskema 181.

Mä luulen, että ilman rasitusta (kilpaurheilijat) tehtyä sykealueiden arvioimista kannattaa kokeilla Karvosen kaavoja. Itselleni on tehty nuoruudessa sykealueiden määrittämistä rasituksessa ja maksimi sykkeen löytämiseksi. Tästä tiedän itse, että minulla on korkeat sykealueet ja sydänkin on kooltaan normaalia pienempi. Tällä viikolla aion määrittää Karvosen kaavan mukaan sykealueet aloittaen leposykkeen seuraamisella viikon ajan. Aamulla oli hieman hätkähdyttävää kun syke näytti 90 heräämisen jälkeen. Luulen kylläkin, että asiaan vaikutti se, että säihkähdin todella kun kello alkoi soida.  Lisäksi Karvosen kaavalla voi laskea kaikki sykealueet.

Aerobinen kynnys vaihtelee ihmisillä täysin normaalisti välillä 110-180. Tämä asettaa erilaisten laskentakaavojen käytön kyseenalaiseksi.

Heegeh: kun juokset maksimaalista suorituskykyä mittaavan 12 min juoksutestin tuskin hengästymättä, on todellinen potentiaalisi jäänyt käyttämättä! Kun vauhti tuntuu helpolta, älä koskaan hidasta sykkeen kohoamisen takia. Tämä on vain merkki siitä, että olet kehittynyt, levännyt ja kehosi on valmis tehokkaampaan juoksuun. Näin harjoittelu uppoaa elimistöön kuin kuuma veitsi voihin.

Hyvän ja huonon kunnon arvioinnissa on olennaista, kuinka helposti tai vaikeasti sykkeet nousevat vauhtia kovennettaessa. Hyvässä kunnossa oltaessa juoksuvauhtia vastaava tunne ja syke ovat linjassa keskenään.

Pelkkien sykerajojen tuijottelu harjoittelussa ei usein ole mielekästä. Väärin arvioiduilla sykkeillä juokseminen (lähinnä tehoharjoittelu) on yhden mielestä lasten leikkiä kun taas toinen pitää näillä sykkeillä juoksemista mahdottomuutena.

Maratoonarit kykenevät juoksemaan koko kisan lähellä anaerobista kynnystä, koska he ovat harjoitelleet tätä. Jo pelkästään se, että jaksaa juosta tunnin tasan anaerobisella kynnyksellä vaatii harjoittelua. Tämä siksi, että vaikka elimistön fysiologia kykenee poistamaan kaiken syntyvän laktaatin ovat rajoitteina monesti lihaskunto ja psykogoliset tekijät.

Kuten Elsu sanoi, joskus normaalia korkeampien sykkeiden taustalla voi olla jokin elimistössä vallitseva poikkeustila. Enemmän juoksevan kannattaa jopa ottaa säännöllisin väliajoin verikokeet, joilla tarkkaillaan rautavarastojen riittävyyttä (S-ferritiini). Jos sykemittari kuitenkin on pääasiallinen väline sairauden, puutostilan, tms havaitsemiseen, on jatkossa syytä keskittyä selvästi enemmän itsensä kuuntelemiseen.

Ilman kalliita mittareitakin on täysin mahdollista harjoitella hyvin, sillä osataanhan itäisessä Afrikassa harjoitella lähes optimaalisesti ilman sykemittareita tai edes kelloja valmennustiedosta ja pahimmassa tapauksessa lukutaidosta puhumattakaan.

Ei se varmaan paljoa vaikuta vaikka olisitkin noussut, kunhan ennen aamukahvetta sen mittaa =). Ja tietysti aina levänneenä kannattaa mitata eli vaikkapa lepopäivän jälkeisenä aamuna...